Positiiviset pöksyt jalassa

Muutama viikko sitten oivalsin mikä on mun missio tällä hetkellä täällä maailmassa. Missioni on välittää positiivisuuden sanomaa eteenpäin, olla positiivisuuden lähettiläs ja jakaa positiivisuutta ympärilläni oleville ihmisille. Ai että tuntuu hyvältä sanoa se ääneen! On hassua, että oivalsin tämän vasta nyt. Sillä positiivisuushan on ollut osa minua jo yli 10 vuotta ja yrityksenkin nimi on Positiivinen Pulahdus! Luulisi sen tajuavan helpommallakin, mutta joskus pitää mennä kauas, että näkee lähelle, eikö sitä niin sanota?

Aina en ole ollut positiivinen. Kaukana siitä, vaikka sitä ei ehkä heti uskoisi. Nuorempana olen ollut kova murehtimaan, huolehtimaan ja pelkäämään. Mielikuvitukseni oli niin vilkasta, että sain itseni itkemään ilman varsinaista syytä vain sillä että ajattelin jotain kamalaa mitä voisi tapahtua ehkä joskus. Ensi reaktioni kaikkeen uuteen ja erilaiseen oli huoli ja pelko, koska mitä jos sattuukin jotain kamalaa? ”Mitä jos mun vanhemmat on ajanu kolarin? Mitä jos mä epäonnistun ja kaikki nauraa? Mitä jos musta ei tykätäkään? Mitä jos mitä jos mitä jos?” Tällaisia ajatuksia minulla muun muassa oli nuorempana ala-aste/yläasteikäisenä paljon.

Ajatukset ei tietenkää näy päälle päin, joten tuskin kukaan tiesi täysin mitä päässäni liikkui. Jossain tilanteissa siitä saattoi joku saada vihiä, kun en heti esimerkiksi suostunut kaveriporukassa johonkin, mikä itseä ehkä pelotti tai jännitti. Mutta yleensä pelko siitä että jään porukan ulkopuolelle oli kuitenkin isompi ja suostuin lopulta. Uinnin perässä muutin 17-vuotiaana pois kotoa isommalle paikkakunnalle. Voitte vain kuvitella kun kävelin yksin illalla kotiin, niin olin ihan varma, että kaikki vastaantulijat ovat joko varkaita tai murhaajia.

Haluan tarkentaa tässä kohtaa, että terve itsesuojeluvaisto on eri asia mistä minä tässä puhun. Minä näin vaaroja joka nurkalla, murehdin tulevaa, surin tuolla kaukana maailmalla tapahtuvia asioita niin paljon, että voin itse todella huonosti, lamaannuin ja saatoin mennä ihan toimettomaksi päiväksi tai pariksi.

Tekee pahaa kirjoittaa tästä. Muistella tuota aikaa tästä näkökulmasta. Älkää ymmärtäkö väärin, lapsuudessani ja nuoruudessani on ollut paaaaaljon enemmän hyvää kuin pahaa. Paljon enemmän. Nyt kuitenkin haluan nostaa esille tämän näkökulman josta en ole paljon puhunut. Minulla ja läheisilläni oli siis kaikki hyvin, mutta silti minä pelkäsin, huolehdin, murehdin sellaisia asioita mitä ei koskaan ole edes tähän päivään mennessä tapahtunut. Olen elänyt mielessäni sellaisia kauheuksia mitä ei ole koskaan tapahtunut. Ihan turhaan. Ja jos joku näistä onkin sitten tapahtunut, niin olen elänyt sen tapahtuman etukäteen jo kerran (tai usemmankin) ja uudestaan kun se on oikeasti tapahtunut. Eikö yksi kerta riittäisi?

Haluan tällä tarinallani kertoa että tästä huolesta, pelosta ja negatiivisuudesta on mahdollista päästä pois. Jos haluat tietää miten minä pääsin, jatka lukemista.

IMG_8567.jpg

Miten matkani positiivisuuteen alkoi?

Reilu 10 vuotta sitten, minulla oli meneillään sellainen jakso, että halusin vain jäädä aamulla sänkyyn, ja monesti jäinkin, olin muka vähän flunssainen. Lintsasin siis koulusta ja treeneistä, koska olin ”kipeä”. Tällaisina päivinä saatoin käydä monesti shoppailemassa piristääkseni mieltäni. Tuli päivä jolloin silmiini osui kirjakaupan alekorissa eräs kirja - Elämänilon kirja - 101 tapaa iloita arkipäivästä.

Tuo kirja avasi silmäni. Se oli ensimmäinen positiivisuuteen ja itsensä kehittämiseen liittyvä kirjani, ja se kolahti ja kovaa. Yksi tuon kirjan itselleni oleellisimmista opeista liittyi uutisähkyyn ja informaatiotulvaan. Kirjan inspiroimana lopetin uutisten seuraamisen siihen paikkaan. Ja ette tiedä, miten paljon sillä oli merkitystä ajatuksiini ja mielialaani. Aloin ymmärtää itsenäni ja tiedostaa ajatuksiani koko ajan paremmin. Tuli tilaa ajatella ja nähdä myös niitä positiivisia asioita. Ymmärsin että minulla on vapaus valita omat ajatukseni. Se oli huikea oivallus. Tästä minun matkani positiivisempaan elämään alkoi.

Edelleenkään en seuraa uutisia. Mitenkäkö olen selvinnyt nämä yli 10 vuotta ilma? Kiitos todella hyvin. Tärkeimmät, eli lähiseudulla tapahtuneet asiat tms. kuulen kyllä aina jotain kautta. Yleensä joku aloittaa, että oletkos jo kuulllut… Ja minä sanon, että en, mutta nythän minä kuulen, anna tulla. Eli en elä pimennossa, alkuun saatoin kyllä, mutta en enää.

Niin kauan kuin uutiset keskittyvät asioiden negatiivisiin puoliin ja mässäilevät niillä, ja tottakai ne mässäilevät, koska meihin ihmisiin on istutettuna se, että meihin kolahtaa kaikki negatiiviset uutiset ja otsikot. Kuka nyt mitään positiivista jaksaisi lukea? Niin se bisnes ja maailma pyörii. Mutta heti kun joku keksii sellaisen lehden, jossa olisikin otsikoita kuten vaikka 1300 ihmistä selvisi hengissä tai 20 kerrostaloa seisovat edelleen pystyssä tai 80 % viime vuoden avioliitoista ovat edelleen voimassa ja rakkaus kukoistaa tai muuta vastaavaa, niin sitä lehteä alan lukea. Kaikilla uutisillakin on aina myös se positiivinen puoli. Ihan aina.

Nykyään kuljen positiiviset pöksyt jalassa

Tänä päivänä voin oikeasti todeta, että olen positiivinen. Matka tähän pisteeseen ei ole ollut kuitenkaan helppo. Alkumatka varsinkin oli haastavin. Nykyään positiivisuuden valitseminen on huomattavasti helpompaa. Alkuun uskottelin itselleni että ”Minä olen positiivinen” ja lopulta aloin uskoa siihen oikeastikin. Nykyään tiedostan omia ajatuspolkujani paremmin ja myös nopeampaan ja voin muuttaa niitä tietoisesti positiivisemmaksi. Hyväksyn negatiiviset asiat paremmin ja sen sijaan että tuijotan vain ongelmia, pelkoja ja virheitä, keskityn ratkaisuihin ja siihen mitä minä voin itse tehdä asian hyväksi vai voinko. Jos en niin hyväksyn. Elämäämme kuuluu kaikenlaisia asioita ja tunteita, negatiivisia ja positiivisia ja kaikkea siltä väliltä ja niiden ulkopuolelta. Ei sitä turhaan sanota, että positiivisuus on asenne kysymys, koska sitä se on.

Jos sulla on sellainen olo, että haluaisit saada elämääsi lisää positiivisuutta, ihan vaikka vain pieninäkin annoksina, niin otahan seurantaan Instagramissa @positiivinenpulahdus. Siellä jaan mm. hyvinvointia ja inspiraatiota positiiviset pöksyt jalassa ja on tässä tulossa yksi uusi aika siistikin juttu julki huomenna tiistaina 17.9. heti aamusta. Olehan siis kuulolla!

<3: Heidi

IMG_8565.jpg