Elämä rakentuu valinnoistamme

Elämä on täynnä valintoja. Joka hetki me teemme valinnan: nousemmeko aamulla sängystä ylös vai jäämmekö sinne makoilemaan, syömmekö aamupalan, juommeko kupin vai kaksi kuppia kahvia, menemmekö töihin pyörällä vai autolla, hymyilemmekö tuntemattomalle, pyydämmekö anteeksi,  otammeko jälkiruokaa, vastaammeko sähköpostiviestiin, kysymmekö kuulumisia ystävältä, kiitämmekö ruuasta, katsommeko puolisoa silmiin kun hän kertoo päivästään, menemmekö nukkumaan klo 22 jne.

Elämämme rakentuu tekemistämme valinnoista, erityisesti niistä pienistä joita teemme juuri nyt. Miltä sinun elämäsi näyttää? Oletko tyytyväinen tekemiisi valintoihin?

Olen kuunnellut paljon motivaatiopuheita Youtubesta ja yksi sieltä on jäänyt mieleen erityisesti, nimittäin Mel Robbinsin 5 sekunnin sääntö

Tuosta puheesta jäi mieleen muun muassa se, että teemme valintamme pääasiassa mukavuusalueella. Eli kun saamme esimerkiksi idean, joka edistäisi hyvinvointiamme, mutta on epämukavaa, mielemme lähtee vastaiskuun. Miksi? Koska se haluaa että pysymme mukavuusalueella. Niin aivomme on suunniteltu toimimaan.

Melin mukaan, jos emme toimi saamamme idean mukaan heti 5 sekunnin sisällä sen syntymisestä, mielemme alkaa kehitellä syitä ja selityksiä miksi sitä ei kannatta tehdä. Näin idea jää luultavasti vain ajatuksen tasolle eli toimintaa ei tapahdu. Valitsemme sen mukavamman idean tai tavan, vaikka tietäisimme että se toinen olisi oikeasti meille paljon parempi.

Omilla valinnoillamme rakennamme elämäämme tapoja

Toiset tavat ovat meille hyväksi ja toiset eivät. Minulla on ollut pitkän aikaa esimerkiksi tapa, jota ilman olisin pärjännyt oikein hyvin, ja se on torkuttaminen. Se oli ollut tapani jo ihan nuoresta asti. Ei se nyt niin kovin paha tapa ollut, mutta sellainen tapa kuitenkin joka vei aikaa muilta asioilta kuten laadukkaalta unelta, kiireettömältä aamulta, aamu-ulkoilulta, treeniltä tai kirjoittamiselta.

Tapa muodostuu kolmesta kohdasta:

  • laukaisijasta,
  • toiminnasta ja
  • palkinnosta.

Niin hyvillä kuin huonoillakin tavoilla on aina palkinto. Itselläni torkuttamisen laukaisi herätyskellon ääni. Tapa eli toiminta oli se että painoin torkkunappia ja jäin sänkyyn vielä nukkumaan 10 minuutiksi. Palkintona oli tunne mukavuudesta ja lämmöstä sekä ajatus siitä että voin vielä nukkua 10 minuutin ajan ja herätä sen jälkeen pirteämpänä. Ja sama toistui ja toistui ja toistui. Parhaimmillani olen joskus torkuttanut jopa kaksi tuntia!

Tavan muuttaminen lähtee siitä, että tiedostaa ensin tapansa laukaisijan ja tavasta seuraavan palkinnon. Lähdin muuttamaan omaa tapaani niin, että muutin ensin laukaisijan sijaintia, mikä taas muutti tapaani toimia herätyskellon ääneen. Sammuttaakseni herätyskellon (tai painaakseni torkkunappulaa) jouduin nyt nousta sängystä ja kävellä keittiöön. 5 sekunnin sääntö mielessäni.

Laukaisija oli edelleen siis sama, mutta toiminta eri. Entä palkinto? Jotta tämä uusi tapani pääsi juurtumaan, tuli palkinnon olla yhtä hyvä tai jopa parempi kuin vanhan tavan. Joten asetin sänkyni viereen mukavat ja lämpimät vaatteet, mitkä puin ensin päälleni ennen kuin siirryn keittiöön. Ensimmäinen palkintoni oli siis mukavuus ja lämpö. Keittiön pöydällä puhelimen (eli herätyskellon) vieressä odotti aamujuoma. Pirteämpi olo tuli heti kun olin tuon fitskujuoman nauttinut kaikessa rauhassa, ilman kiirettä. Kaiken lisäksi se piristi paljon paremmin kuin se, että olisin torkahtanut vielä 10 minuutiksi, mikä ei oikeasti piristänyt muuta kuin ajatuksen tasolla.  Toinen palkintoni oli siis pirteämpi olo, joka oli huomattavasti parempi palkinto tässä uudessa tavassa kuin aikaisemmassa.

Oivallus viiden sekunnin säännöstä oli minulle todella vapauttava. Kun todellakin valitsen toimia 5 sekunnin sisällä ideani muodostumisen jälkeen , se tuntuu jopa aivan typerän helpolta. Niin helpolta, että aivan ihmettelen miten en ole tätä oivaltanut aikaisemmin! Joten kokeilehan sinäkin. Kun idea, jonka tiedät tekevän hyvää itsellesi ja joka voi parhaimmassa tapauksessa muuttaa elämäsi, tulee mieleesi, laske 5 alaspäin ja toimi.

<3: Heidi