Elämää fiilisuimarina

Se minä tällä hetkellä olen – fiilisuimari.  Uimari joka treenailee altaassa ja altaan ulkopuolella silloin kuin siltä tuntuu. Tällä hetkellä se toimii oikein hyvin. Uintiunelma on hieman muuttanut muotoaan tänä vuonna. Uintiunelma ei enää tarkoitakaan tulosta vaan fiilistä. Tällä hetkellä luotan siihen, että kun nautin siitä mitä teen, tulostakin tulee. Asiassa kuin asiassa. 

“Eihän kisoissa ole kysymys siitä kuinka vähän sekunteja te käytätte jonkun matkan uimiseen. Kysymys on siitä että voimme leikitellä kisoissa, seisoa väkevänä lähtökorokkeen vierellä ja nauttia toistemme seurasta.”                           - Marko Malvela

Olen itse pohtinut paljon viimeisen vuoden aikana sitä kuka minä olen, mistä tulen ja mihin olen menossa. Uinti on ollut todella iso osa elämääni ihan sieltä ala-asteelta asti. Jos tätä matkaa ei ole elänyt kanssani, sitä voi olla vaikea käsittää miten suuri rooli uinnilla on ollut elämäni eri vaiheissa. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä samasta roolista, joka uinnilla on ollut minulle, esimerkiksi ammattikorkeakoulu aikoina, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olen viimeisen vuoden aikana alkanut hyväksymään sen, että uinnin roolilla elämässäni on lupa muuttua. Ja sen pitääkin muuttua, jotta saan sen pitää elämässäni, toivottavasti aina.

Uinti on ollut minulle leikkipaikka, harrastus, egon buustaaja, perhe, ystävä, riippakivi, pakollinen paha, pakopaikka, turvasatama, terapeutti, oppikoulu, nautinto, riippuvuus, rakkaus ja monia muita. Tällä hetkellä uinti on minulle läsnäoloharjoitus, työ, terapeutti ja rakas harrastus.

Uinti mahdollistaa minulle tällä hetkellä osan elannostani. Se on osa elämääni, osa hyvinvointiani. Teen sen parissa työtä josta nautin. Saan auttaa aikuisia ja nuoria oivaltamaan uinnin hienouden ja löytämään siitä nautinnollisen liikuntamuodon, joka parhaimmassa tapauksessa säilyy koko loppuelämän ajan. Tässä ammatissa on se hienous, että et ole koskaan valmis. Itselläni on suuri halu oppia ja kehittyä niin valmentajana kuin ihmisenäkin jatkuvasti. Käytäntö ja saman henkiset ihmiset ympärilläni ovat opettajiani – mentoreitani.

Minulla on myös halu kehittyä itse uimarina. Koen että olen parempi valmentaja kun säilytän elämässäni myös uimarin roolin. Mutta en ole enää kilpauimari. Olen intohimoinen fiilisuimari. Aikuinen uinnin ystävä, joka haluaa näyttää nuoremmille uimareille, ja miksei koko maailmalle, että kyllä, uintia voi harrastaa myös näin. Treenaan fiiliksen mukaan, joskus enemmän joskus vähemmän. Kilpailen ja leireilen koska nautin siitä. Ja ei, en kilpaile Master-sarjassa – ainakaan vielä – vaan yleisessä sarjassa. Olen ihan ok uimari. En ole siellä Suomen huipulla, mutta en nyt niin kovin kaukanakaan siitä. Silti uin ja kisaan “tälläkin iällä”. Miksi? Koska nautin siitä. Se on kivaa. Tekemäni tulos altaassa ei määrittele suhdettani uintiin. Tekemäni tulos ei kerro siitä kuka minä olen, se ei määrittele minua ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin tulos, jonka teen altaassa. Olen minä. Ja hiton ylpeä siitä! 

Ihanaa päivää just Sulle! Tee tänään jotain mistä nautit ja jaa se tunne jonkun kanssa! Sillä kun me jaetaan meidän ilo niin se tuplaantuu!

<3: Heidi